torstai 28. joulukuuta 2017

Julkisen terveydenhuollon helmet

Kävin tapaamassa uutta psykiatriani. Oikeasti minulla olisi ollut aika vasta huhtikuulle, mutta unettomuuden vuoksi olin jo aiemmin psykiatrian poliklinikalla yhteydessä ja sain soittopyynnön lääkärille. Sovittiinkin sitten aiempi käynti.

Oli huvittavaa, että minulta pyydettiin lyhyesti kertomaan tilanteeni, ihan kuin vajaata kahta vuotta voisi lyhyesti kertoa. No, keskusteltiin aikamme tarinastani ja sitten käytiin läpi lääkitys. Minulla menee nukahtamiseen samaa lääkettä kahdella eri vaikutustavalla ja asia jätettiin ennalleen.

Mietin ääneen psyykelääkkeeni tarpeellisuutta, mutta lääkäri koko paremmaksi jättää nykyinen annos entiselleen. Koska minulla ei ole ylimääräisiä oireita lääkityksestä, niin jatketaan sitä sitten.


Toinen käsiteltävä aihe oli terapiamuodot. Itselleni Kelan lomakkeesta löydetty ratsastusterapia ei tule toteutumaan, sillä sitä käytettäisiin, jos minulla olisi jotain fyysisiä oireita. Harmi, sillä sitä hieman jo odotin. Kuitenkin toimintaterapia tulee taas uudelleen, mutta sitä en vielä tiedä, onko se yksilö- vai ryhmäterapiaa. Olenkin jännän äärellä.

Se mikä tästä käynnistä varsinaisen helmen tekee, on se, ettei kyseinen psykiatri ole minun hoitavana lääkärinä kuin vain huhtikuuhun asti. Sen jälkeen saan taas uuden lääkärin. Psyykkisten sairauksien hoidossa pitäisi panostaa jatkuvuuteen, eikä lääkärin vaihtuminen kolmesti kahden vuoden sisällä ole mitään jatkuvuutta. Tiedostan itsekin, etten puhu asioistani vieraille kovin avoimesti. Onnea vaan seuraavalle lääkärilleni, sillä olen aika pommi. Mistään ei tiedä, mikä oire johtuu mistäkin.

Parasta tässä tilanteessa on kuitenkin se, että Taika on kipeä. Aamulla raukka oli oksentanut ja päivällä tuli veriripulia. Eläinlääkäriltä sain ohjeeksi antaa sille suolistohäiriöihin tarkoitettua lääkettä ja olla tarvittaessa yhteydessä uudelleen. Nyt pikkuinen potilas nukkuu, joten toivotaan, että se paranee pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti